diamilène 
di|a|mi|lè|ne
pronuncia: /diamiˈlɛne/
sostantivo maschile

chimica una delle forme isomere del decene

  SINGOLARE PLURALE
MASCHILE diamilene diamileni
FEMMINILE
SINGOLARE
MASCHILE diamilene
FEMMINILE

PLURALE
MASCHILE diamileni
FEMMINILE

permalink


Sfoglia il dizionario

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z

diamide (s. femm.)
diamil– (pref.)
diamilamina (s. femm.)
diamilammina (s. femm.)
diamile (s. masch.)
diamilene (s. masch.)
diamiletere (s. masch.)
diamilfenolo (s. masch.)
diamilftalato (s. masch.)
diamilico (agg.)
diamilnaftalina (s. femm.)
diamilsolfuro (s. masch.)
diamina (s. femm.)
diamine (int.)
diamino– (pref.)
diaminoacido (s. masch.)
diaminofenolo (s. masch.)
diaminuria (s. femm.)
diammide (s. femm.)
diammina (s. femm.)


---CACHE--- 4