ronfàre 
ron|fà|re
pronuncia: /ronˈfare/
verbo intransitivo

famigliare russare

Indicativo presente:  io ronfo, tu ronfi
Passato remoto:       io ronfai, tu ronfasti
Participio passato:        ronfato

Vedi la coniugazione completa


permalink


Sfoglia il dizionario

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z

rondomoli (s. masch. pl.)
rondone (s. masch.)
rond–point (s. masch.)
ronfa (s. femm.)
ronfamento (s. masch.)
ronfare (v. intr.)
ronfata (s. femm.)
ronfato (part. pass.)
ronfatorio (s. masch.)
ronfea (s. femm.)
ronfiare (v. intr.)
ronfio (s. masch.)
ronfo (s. masch.)
rong (s. masch. e femm.)
rongalite (s. femm.)
rongese (agg.)
rongese (s. masch. e femm.)
rongoroso (agg.)
rongstockite (s. femm.)
ronin (s. masch.)


---CACHE--- 3